Asenne: lopussa kiitos seisoo
Pääsykokeen laittaminen koko kevään ajan ykköseksi ei ole mikään itsestäänselvyys. Monilla on harrastuksia, työt, koulu jne. On itsestä kiinni, minkä kokee olevan tärkeintä. Omalla kohdallani jos meinasin jäädä jälkeen lukemisesta, minulle oli toisenarvoista ehdinkö vaikka salille tai näkemään kavereita. Sali ei lähde kävelemään sillä aikaa, kun lukee pääsykokeisiin, mutta pääsykoe on vain kerran vuodessa. Kavereista lisää seuraavassa kohdassa. Myöskin juhliminen jäi minimiin, koska ne harvat vapaapäivät, jolloin minulla ei ollut töitä/pääsykoelukemista, halusin käyttää muuhun kuin krapulassa makaamiseen. Pääsykokeeseen lukeminen ei ole pysyvä, vaan väliaikainen tila ja se kannattaa panostaa.
Tukipilarit
Perhe, kaverit, poikaystävät, kanssaopiskelijat. Lähipiirini on muokkautunut hakukertojen kasvatessa, mutta parempaan suuntaan. Olen erittäin kiitollinen ihanista ystävistäni, jotka ymmärsivät, etten ehdi välttämättä näkemään usein. Toki tämä on täysin henkilökohtaista kuinka usein kavereita ehtii näkemään, mutta omalla kohdallani jouduin minimoimaan muiden näkemisen keskittyäkseni kunnolla. Jos olisin nähnyt kavereita velvollisuudentunteesta, en olisi nauttinut seurasta vaan miettinyt jatkuvasti "oikeasti pitäisi olla lukemassa". Tämä pätee myös kumppaniin. Oma kumppanini jaksoi minua myös niinä päivinä, kun olin oikea stressihirviö tai kun itkin hysteerisenä. Joinakin päivinä hän saattoi itse opiskella omia juttujaan, jotta se kannustaisi minuakin jatkamaan lukemista.
HUOM! On tärkeää ymmärtää, ettei kavereiden/kumppanin kärsivällisyys ole itsestäänselvyys - muistathan siis kertoa, kuinka tärkeää sinulle on, että he tukevat sinua:)
Blogit ja varsinkin selviytymistarinat
Kaikki mahdolliset mielikuvaharjoittelut helpottavat jaksamaan. Minua tsemppasivat varsinkin muiden "tältä se tuntuu, kun pääsee kouluun"-postaukset tai kertomukset lääkiksestä. Toimivia keinoja ovat myös itsensä kuvittelu burana-haalareissa tai itse ammatissa. Lisäksi lääkiksessä pääsee lukemaan muutakin kuin lukiokirjoja - mietippä, miten siistiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti