Oulu opiskelukaupunkina - kavereiden suusta 2

Kavereiden suusta 1

Ikä ja mistäpäin Suomea tulet?

24 (eli ihan ikäloppu) ja tuun Lapualta.

Miksi hait Ouluun (rehellisesti)?

Oon aikaisemmin opiskellut Kuopiossa farmasiaa, joten kaipasin muutosta, enkä siksi hakenut sinne. Lisäksi Helsinki ei sytytä ja Turku jäänyt niin vieraaksi paikaksi, ettei sekään innostanut. Rehellisesti sanottuna myös lyhyt etäisyys Rukalle (missä meillä on mökki) houkutteli. 

Joka ikinen jolle mainitsin hakevani Ouluun, kehui sitä maasta taivaaseen. Nyt syksyn aikana ymmärsin miksi.

Mikä Oulussa yllätti eniten, kun muutit tänne?

Vaikka oon kotoisin Pohjanmaalta, missä näkee 3km säteelle mitä naapurit tekee, niin Oulussa yllätti että täällä vastaava lukema on noin 5km. Yhdellä hiihtolenkillä piti mennä 4km ennen ensimmäistä mäkeä (joka oli silta tien yli). Täällä ei siis oikeesti oo niitä mäkiä, mutta naapureita onneksi on. 

Mielipide Oulun (hammas)lääkiksestä?

Kiltis on kiva ja siellä on uus kahvikone :) Täällä on opetus laadukasta ja erityismaininta ryhmäharkoista, jotka osoittautui itelle tehokkaaksi tavaksi oppia. Oon aina luullu et ns. lukupiirit yms. on ihan huuhaata ja opin parhaiten kun saan mennä omaan tahtiin, mutta syksyn mittaan mun kelkka käänty täysin. Syksyssä oli parasta porukalla opiskelu :)♥

Mitä mielestäsi muualta tulevan olisi hyvä tietää Oulusta etukäteen?

Täällä tuulee. Aina. Ja menit minne vaan, niin se tuuli on vastatuulta. 

Bussiaikatauluihin ei kannata aina luottaa. (Annin huomio: kannattaa olla pysäkillä n. 5-7min etuajassa, koska välipysäkkien aikataulut ovat arvioituja, eivät todellisia. Bussi voi olla ajoissa/myöhässä 5-10min)

Pyörä on helpoin menopeli täällä.

Parasta Oulussa?

Ihmiset♥ Ja talvi-ihmisenä ehdottomasti se, että täällä on kunnon talvi :) 

Terveiset vuoden 2018 Oulun (hammas)fukseille:

Tsemppii luku-urakkaan ja muistakaa pitää mielessä miksi luette. Toivottavasti nähään syksyllä! :)

Paras vinkki pääsykokeeseen:

Vihasin aikanaan, kun mulle hoettiin, että pääset sisään silloin kun sitä oikeasti haluat tarpeeksi. Mut näin jälkikäteen tajusin, kuinka oikeassa ihmiset olikaan. Viime keväänä laitoin lukemisen kaiken edelle ja oikeasti halusin sen koulupaikan ja tein kaiken sen eteen. 

Muistakaa olla myös armollisia itsellenne! Aina ei lukeminen ja laskeminen suju, tee silloin jotain "kevyempää". Ite olin Valmennuskeskuksen valmennuskurssilla, joten aina kun tökki, niin katoin kotivideoita. Ei tarvinnu muutakun kuunnella ja jos joku asia meni ihan ohi, niin oli helppo vaan kelata taaksepäin ja kuunnella uusiks. Se oli hyvä myös siksi, että videoilla oli eri opettajat kun ite kurssilla, joten sai uusia näkökulmia asioihin. 

Silloin kun on hyvä päivä ja laskut menee kevyesti, niin käytä sitä hyväksi ja pidä vaikka vähän pidempi lukupäivä, sit voit hyvällä omalla tunnolla lopettaa joku toinen päivä vähän aikaisemmin :) Ja muistakaa pitää vapaa-aikaa ja liikkukaa! Kova työ palkitaan aina! Ennemmin tai myöhemmin :)

Miten luin pääsykokeeseen viimeistä kertaa

HUOM! Oulun yliopisto esittää yhteishakuun liittyen sarjan Instagram live-lähetyksiä eri tiedekunnista. Hammaslääketieteen ja lääketieteen osalta lähetys tulee keskiviikkona 24.1 klo 15 @unioulu! Kannataa ottaa myös snappi ylös, sillä joka viikko eri tiedekuntien henkilöt kertovat omasta alastaan:)

Olen tehnyt paljon postauksia viimeisen hakuvuoteni ajan, mutta halusin koota siitä vielä yhden tekstin. Lyhykäisyydessään kaikki välivuoteni on summattu tuon "koko tarina"-linkin taakse. Tämä teksti ei todellakaan ole mikään salainen resepti koulupaikkaan (koska sellaista ei ole) vaan se tie on jokaisen löydettävä itse. Tämä on vain minun tarinani:)

Vuonna 2016 en ollut valmistautunut kunnolla ja tuntui, että lähtisin lukemaan melkolailla "alusta". Toki parin vuoden fysiikan ja kemian yliopisto-opinnoista oli jäänyt jotain päähän, mutta tuntui, ettei osaamiseni ollut edes perustehtävissä kovin vahva (kaavoja jouduin tarkistamaan lähes jatkuvasti). Lisäksi biologian opiskelusta oli lähes vuosi (lukuunottamatta ihmisbilsaa). Ongelmani ei siis ollut se, että aiheet olisivat olleet outoja, vaan minulla oli selkää harjoittelun puutetta. Tulosten julkistamisen jälkeen totesin, että enää en tahdo nähdä hylkäävää vastausta. Päätin käyttää koko seuraavan vuoden pelkästään pääsykokeelle aina elokuusta lähtien.

Elokuussa 2016 alkoi virallinen lukusuunnitelma. Selkeytettynä se meni jotenkin näin: syksyllä muistiinpanot ja yliopiston kurssit, keväällä pelkästään Mafynetti2:sen materiaalia. Tuolla tahdilla se jotakuinkin menikin. Muistiinpanot tein vain biologiasta, sillä kemiassa ja fysiikassa tarvitsin vain hurjan määrän laskurutiinia. Aloin kirjoittamaan fysiikasta ja kemiasta flashcardeja ankilla, joita lopulta harjoittelin ehkä pari kertaa koko vuonna. Lisäksi kävin kerran viikossa lukupiirissä, jossa olimme sopineet aina yhden aiheen fysiikasta, kemiasta tai biologiasta.

Vuodenvaihteessa tilanne oli se, että biologiassa oli jäljellä vielä n. puolet ihmisbiologian kurssin muistiinpanoista, mutta muuten olin aikataulussa. Tammikuussa sairastuin pahasti ja aloitin Mafynetti2:sen vasta viikolla 3. Luin kevään aikalailla kokopäiväisesti ja opiskelin kaikkia aineita päivässä. Viikolla 5 oli kuitenkin ensimmäinen Mafynetin harjoituskoe, josta sain hädin tuskin puolet pisteistä. Muserruin, sillä olin kuitenkin käynyt kaikki materiaalit läpi (ja lukenut "jo" puoli vuotta), enkä osannut. Tutustuin Mafynetin opiskelunohjaus-materiaaleihin ja löysin sieltä todella hyviä neuvoja omaan opiskeluun. Tärkein vinkki minulle oli lukea kolmen sijaan kahta ainetta päivässä: näin ehdin hyvin keskittyä yhteen aineeseen kunnolla. 8 viikon lopussa sain myös biologian muisitiinpanot päätökseen ja kykenin aloittamaan mafyn myös bilsan osalta.

Lukutunneista sen verran, että viikolle 10 asti luin n. 20-25h viikkoon, jonka jälkeen nostin tavoitteeksi 30h/vk. Aloin lukemaan Mafyn avulla klo 8, klo 12-13 pidin lounaspaussin ja klo 13 eteenpäin pyrin lukemaan sinne klo 15-17 akselille. Välillä tauot venyivät tai lukutunteja kertyi viikonlopun työpäiville, mutta pääosin luin lähinnä arkisin.

Isoimpana erona edellisvuosiin oli, etten yrittänyt väkisin ahdata kaikkea mahdollista lukusuunnitelmaan. Toki tavoitteeni olivat todellisuutta korkeammat, mutta eipä elämä aina mene suunnitelmien mukaan. Huomasin esimerkiksi, ettei minulle ole hyötyä kemian/fysiikan muistiinpanoista, joten käytin ajan tehokkaammin tekemällä tehtäviä. Myös soveltavista tehtävistä ja harjoituskokeista ehdin tehdä vain osan, mutta halusin painottaa Mafynetin perustehtäviä enemmän. Se, etten ollut laskenut kemian ja fysiikan lukiotehtäviä vielä syksyllä näkyi siten, että yleensä jouduin kertaamaan ison osan Mafyn tehtävistä. Kerrattavien tehtävien määrä fysiikassa ja kemiassa vaihteli 10-50, koska jouduin aika usein lukemaan teoriaa tehtävän yhteydessä. Mindmappeja ja tuota kahden viikon heikkouksien kertaamista en myöskään ehtinyt tekemään, vaan kertasin aikalailla kaikkia juttuja.

Mafynetin biologiasta olin ehtinyt tekemään kaikki tehtävät, kemiasta suurimman osan ja fysiikasta vain puolet. Se, että olin lukenut koko vuoden toimi minulle. Toisille riittää vähempikin lukeminen, mutta kaikki on ihan itsestä kiinni. Töitä pääsykokeeseen on silti tehtävä.

Toivottavasti tästä pitkästä sepostuksesta on hytöyä edes jollekin:) Tsemppiä ihan hurjasti kaikille luku-urakan keskellä oleville! Jaksakaa nämä vajaat 5 kuukautta, sitten on mukavampi huokaista!

Vinkkini pääsykokeisiin osa 3/3: Motivaatio

Vinkkini pääsykokeisiin osa 1/3: Opiskelu

Vinkkini pääsykokeiisin osa 2/3: Jaksaminen

Asenne: lopussa kiitos seisoo

Pääsykokeen laittaminen koko kevään ajan ykköseksi ei ole mikään itsestäänselvyys. Monilla on harrastuksia, työt, koulu jne. On itsestä kiinni, minkä kokee olevan tärkeintä. Omalla kohdallani jos meinasin jäädä jälkeen lukemisesta, minulle oli toisenarvoista ehdinkö vaikka salille tai näkemään kavereita. Sali ei lähde kävelemään sillä aikaa, kun lukee pääsykokeisiin, mutta pääsykoe on vain kerran vuodessa. Kavereista lisää seuraavassa kohdassa. Myöskin juhliminen jäi minimiin, koska ne harvat vapaapäivät, jolloin minulla ei ollut töitä/pääsykoelukemista, halusin käyttää muuhun kuin krapulassa makaamiseen. Pääsykokeeseen lukeminen ei ole pysyvä, vaan väliaikainen tila ja se kannattaa panostaa.

Tukipilarit

Perhe, kaverit, poikaystävät, kanssaopiskelijat. Lähipiirini on muokkautunut hakukertojen kasvatessa, mutta parempaan suuntaan. Olen erittäin kiitollinen ihanista ystävistäni, jotka ymmärsivät, etten ehdi välttämättä näkemään usein. Toki tämä on täysin henkilökohtaista kuinka usein kavereita ehtii näkemään, mutta omalla kohdallani jouduin minimoimaan muiden näkemisen keskittyäkseni kunnolla. Jos olisin nähnyt kavereita velvollisuudentunteesta, en olisi nauttinut seurasta vaan miettinyt jatkuvasti "oikeasti pitäisi olla lukemassa". Tämä pätee myös kumppaniin. Oma kumppanini jaksoi minua myös niinä päivinä, kun olin oikea stressihirviö tai kun itkin hysteerisenä. Joinakin päivinä hän saattoi itse opiskella omia juttujaan, jotta se kannustaisi minuakin jatkamaan lukemista. 

HUOM! On tärkeää ymmärtää, ettei kavereiden/kumppanin kärsivällisyys ole itsestäänselvyys - muistathan siis kertoa, kuinka tärkeää sinulle on, että he tukevat sinua:)

Blogit ja varsinkin selviytymistarinat

Kaikki mahdolliset mielikuvaharjoittelut helpottavat jaksamaan. Minua tsemppasivat varsinkin muiden "tältä se tuntuu, kun pääsee kouluun"-postaukset tai kertomukset lääkiksestä. Toimivia keinoja ovat myös itsensä kuvittelu burana-haalareissa tai itse ammatissa. Lisäksi lääkiksessä pääsee lukemaan muutakin kuin lukiokirjoja - mietippä, miten siistiä!

Oulu opiskelukaupunkina - kavereiden suusta 1

Mikäpäs sen parempi tapa aloittaa vuosi, kuin pyytää välillä kavereita kirjoittamaan. Yhteishakuun on vielä matkaa, mutta monilla on varmasti mielessä tuleva opiskelukaupunki. Tässä on hiukan muualta kuin Oulusta tulleiden lääkiskavereideni mielipiteitä. Varoitus: osa vastauksista saattaa olla huumorimielellä kirjoitettuja:)

Ikä ja mistäpäin Suomea tulet?

21, etelän vetelä eli suomen Chicagosta aka Lahest.

Miksi hait Ouluun (rehellisesti)?

Hain aiemmin Turkuun, koska olen etelästä ja se tuntui loogiselta. Kukaan ei oikein meille ikinä mainostanut että Oulussa edes on yliopisto, toisin kuin täällä Oulussa asuville on loogisinta hakea suoraan Ouluun. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen kuitenkin päätin, ettei kaupungilla ole väliä - vain ainoastaan koululla ja sillä että saan opiskella unelma-ammattiini. Niimpä päätin hakea Ouluun helpomman sisäänpääsyn toivossa ja pääsin kuin pääsinkin sisään. Alkujärkytyksen jälkeen olen kuitenkin ollut enemmän kuin tyytyväinen tähän valintaan :) Oulu on mahtava opiskelijakaupunki, vaikka onkin melko kaukana "kotikotoa".

Mikä Oulussa yllätti eniten, kun muutit tänne?

Se vastatuuli joka aina kiusaa ihan sama mihin suuntaan olet pyörällä menossa. Myös se yllätti ettei Oulussa ole poroja ja ihmisillä jääkarhuja lemmikkeinä :/ Odotin jotain vähän eksoottisempaa, mut täähän onkin suht normaali mesta!

Mielipide Oulun (hammas)lääkiksestä?

Oulun hammaslääkis on osoittautunut oikein oivaksi paikaksi opiskella. Koulutus on arvostetuimpia Suomessa ja laadun kyllä huomaa. Isona plussana juuri valmistunut Dentopolis ja sen uudet laitteistot, joita pääsemme sitten klinikassa testailemaan (innolla odottaen)! 

Sen lisäksi lääkiksen sijainti Kontinkankaalla on loistava, verrattuna OY:n pääkampuksen sijaintiin Linnanmaalla. Yleinen mielipide Oulun lääkiksestä tuntuu olevan se, että tänne tulee vaan ne, jotka ei pääse muualle. Itse en kuitenkaan tätä allekirjoita, sillä myös Oulussa lääkis on todella korkeatasoinen. Opetuksen tasoon ja metodeihin (makrot ja histot pienemmissä ryhmissä!!) näin fuksisyksyn perusteella olen todella tyytyväinen.

Mitä mielestäsi muualta tulevan olisi hyvä tietää Oulusta etukäteen?

Jos Oulussa on kylmä, niin on sitten ihan oikeasti kylmä (tuulen takia -5 tuntuu about -20). Oulussa julkinen liikenne on kallis ja pyörällä on sata kertaa helpompi liikkua, joten asuinpaikka kannattaa valita tämän mukaan. Kun asuu keskeisellä sijainnilla, ei julkisia tarvitse käyttää oikeastaan ollenkaan. 

Ja siis OULUN MURRE! Ookkonää Oulusta, pelkääkkönää polliisia? Oulussa opiskelee paljon ihmisiä ihan Oulusta, Lapista ja Pohjanmaalta. Murteet ovat minulle etelästä tulleena täysin uusia ja olen välillä aivan sekaisin mitä kaikki puhuvat. Rollolaiset sanovat mie ja sie, Oululaiset mää ja nää. Itse sanon tällä hetkellä todella Tamperelaisittain mää ja sää, ja murreidentiteettini paljasjalkaisena Lahtelaisena kärsii. Myös kaksoiskonsonantit ovat tarttuneet omaan puheeseeni, mistä olenkin kuullut paljon kuittailua kotona käydessäni. Uusia sanoja tulee melkein joka päivä; pahki, ruukata, lappapuuro, sekä entä sanan käyttö sanan kuin tilalla.
Kielimuuri toimii myös toisinpäin sillä varsinkin alussa kuulin oululaisilta jonkun verran siitä kuinka minulla on kovin kiire puhua ja lyhennän kaikkia sanoja aivan turhaan. Oululaisille on myös ihan uusia sanoja stadilaisittain käyttämäni steissi sekä perilahtelainen kurapassi tai tapani lyhentää adjektiiveja (punai, keltai, ykköi, kakkoi).

Parasta Oulussa?

Porot! Parasta kun pääsee joka aamu porovaljakolla kouluun, kunnon pohjosen meininkiä :) Ei mutta siis ihan tosissaan. Oulussa on paljon opiskelijoita (ja sen myötä hyviä bileitä). Oulu on juuri sopivan kokoinen ja kuten aiemmin jo mainitsin, niin pyörällä pääsee kätevästi lähestulkoon kaikkialle ja koska Oulussa ei ole yhtäkään mäkeä, niin pyöräily on rentoa, eikä hirveää repimistä ja hikoilua. Lisäksi Oulussa on ihan mahtavaa porukkaa ja jengi täällä on paljon avoimempaa ja elämäniloisempaa kuin hektisessä etelässä. Ihan tuntemattomiinkin on näin tosi helppo tutustua, kaikki ovat aina kovin innokkaita uusista tuttavuuksista. Toki unohtamatta ihan mahtavia kavereita joita täältä on löytynyt!

Terveiset vuoden 2018 Oulun (hammas)fukseille:

Oulu on oikeesti tosi jees ja opiskelijaystävällinen paikka ja toivon näkeväni täällä ensi syksynä fukseja enemmän myös etelästä :) Toki yhteisvalinnalla on varmasti paljon vaikutusta ensivuoteen, oikein paljon tsemppiä kaikille pääsykokeeseen!

Paras vinkki pääsykokeeseen:

Muistakaa myös relata, älkää tehkö lukemisesta pakkopullaa niin se on paljon mukavempaa!