Missä taikuus tapahtuu

Olen aina ollut huono opiskelemaan työpöydän ääressä. Tuntuu, että keskittyminen herpaantuu todella herkästi netissä surffailuun, vaikka kone olisi alunperin ollut kiinni. Työpöytä onkin minulla käytössä vain, jos tarvitsen koneelta luentoprujuja/muuta tietoa tai teen Ankilla flashcardeja.

Lempipaikkani opiskeluun on olohuoneen pöytä. Meillä on olemassa erikseen keittiö ruokapöytineen, joten voin surutta vallata olohuoneen pöydän omaan käyttööni. Suuresta ikkunasta kajastaa paljon luonnonvaloa, kynttilät ja kukat taas ovat ihana lisä piristämään lukemista. Tila on kaikin puolin mieluisa oppimiselle. Kun omassa kodissa on paikka jossa opiskelee mielellään, keskittyminen ei herpaannu herkästi.

VIIKKO 8

Maanantain omistin kokonaan matikan tentille, jonka kuitenkin menin reputtamaan. Ärsytti ihan hirveästi, koska kaikki tenttiin mennyt aika oli pois pääsykokeilta ja reputtamisen takia vielä turhaan. Voin sanoa, että tentin jälkeinen kolmen tunnin haahuilu Ideaparkissa oli tarpeen. Lueskelin Cosmoa donitsin ääressä. Ostin muutaman ihanan kotivaatteen piristämään lukupäiviä. Oli ihanaa pysähtyä hetkeksi. Pitäisi muutenkin muistaa varata aikaa ihan vain sille olemiselle suorittamisen sijaan. Tästä toisena hyvänä esimerkkinä kollaasin viimeinen kuva, kun kutsuin kaverin pitkästä aikaa kylään ihan vain rentoilua varten.

Kaipasin tällä viikolla tavallista enemmän seuraa, joten opiskelin yliopistolla ja sain pitkästä aikaa syyn näyttää ihmiseltä (kotipeikon sijaan). Opiskelin fysiikan tuutortuvalla, joka on sellainen pieni kerhohuone yliopistolla tietokoneineen ja 20snt kahveineen. Samalla olen saanut jutustella muiden fyysikoiden kanssa. Fysiikan opiskelijoissa on se kiva puoli, ettei ketään sen kummemmin kiinnosta vaikka lukisitkin lukion juttuja. Apua tehtäviin saa aina ja yleensä aihe herättää kiinnostunutta keskustelua. Todella mukavaa vaihtelua verrattuna oman kodin neljään seinään!

Mafynetin aiheet vaihtelevat mukavan tiuhaan, joten tehtäviin jaksaa keskittyä. Sain viimeisenkin bilsan aiheen päätökseen eli nyt on virallisesti tehty kaikki muistiinpanot bilsasta, kemiasta ja fysiikasta. Kaikki aika tästä eteenpäin on pelkästään Mafynetin tehtävien kahlaamista ja kertaamista flashcardeilla tai soveltavilla tehtävillä. Hassua olla näin hyvässä vauhdissa, kun viime vuonna en ollut vielä tähän aikaan edes aloittanut luku-urakkaa.

VIIKKO 7

Mä haluan olla teille rehellinen. Mulla on viime viikolla menny opiskelu aivan päin pohjamutia. Tehtävien teko ei ole oikein maistunut ja on ollut tosi haastavaa motivoida itseään. Takaraivossa on vaivannut tunne, ettei ehdi tai osaa. Taustalla oli pitkälti se, että kertaustehtäviä oli enemmän ja aiheet olivat itselleni niitä haastavimpia (orgaaninen kemia, voih). Tehtäviä on kuitenkin tullut tehtyä, eli luovutusraja ei ole ollut lähelläkään. Välillä on huonoja päiviä, mutta ne kuuluvat asiaan.

Positiivisena buustina oli Mafynetin toinen harjoituskoe. Olin nukkunut edellisenä yönä todella vähän, eikä kiinnostusta kokeen tekoon (tälläkään) kertaa ollut. En ollut vieläkään tehnyt kaikkien kurssien tehtäviä ja alkuviikon turhautuminen painoi mieltä alas.
Selvisin kokeesta osaamistasoon nähden kuitenkin hyvin. Tarksitin kokeen melkein heti, mikä edesauttoi tehtävien ymmärtämistä jälkikäteen. Onhan se kuitenkin eri asia käydä koe läpi samana päivänä, kuin odottaa useampi päivä jonkun toisen tarkistusta. Oli kiva huomata osaavansa sellaisia tehtäviä, joihin liittyvää teoriaa en vielä ole ehtinyt kertaamaan. Tuo fiilis toi taas uskoa siihen, että kyllä tästä keväästä selvitään!
Pisteitä en kokeesta saanut kuin ehkä puolet. Alan kiinnittämään harjoituskokeiden pisteisiin enemmän huomiota sitten, kun koko oppimäärä on tullut kerrattua. Nyt menen enemmän fiilistuntumalla: mitä osaan hyvin ja mitä pitää kerrata enemmän.

Ensi viikolla meikäläisen kalenterissa on päivisinkin tekemistä, joten vapaapäiviä en ehdi yksinkertaisesti pitämään. Maanantai on omistettu matikan tentille, perjantaina olen koko päivän töissä ja joka päivälle on muuta pakollista menoa. Kiirettä pukkaa, mutta pysyypähän tekemisen meininki!

Tämänhetkinen lukurutiini

Tältä näyttää tämänhetkinen "lukujärjestykseni". Opiskelen viitenä päivänä viikossa ja aktiivista lukuaikaa kertyy kuusi tuntia. Aamut ovat itselläni tehokkainta lukuaikaa, joilloin jaksan painaa kolme tuntia putkeen ilman taukoja. Fysiikassa ja kemiassa päivät vaihtelevat vuoroviikoin eli jos olisin mennyt viime viikon tuolla lukkarilla, ensi viikolla lukisin kolmena päivänä fysiikkaa ja kahtena kemiaa. Illat olen pyhittänyt kotijutuille ja muille menoille. Opiskelisin muuten varmaan kuutenakin päivänä, mutta teen töitä parina päivänä viikossa (yleensä viikonloppuisin) ja tahdon pyhittää niinä päivinä jäävän ajan lepäämiseen

Kuten näkyy, bilsassa en ole aloittanut vielä Mafynetin tehtäviä. Vielä kaksi viikkoa teen muistiinpanoja ihmisbilsasta ja flashcardeja. Vaikka se onkin viivyttänyt varsinaisten tehtävien aloittamista, olen saanut kuitenkin kerrattua kaikki kurssit syksyn jäljiltä. Saattaisi nimittäin mennä muutama tovi muistaa jotain BI3 kurssista, jota olen viimeksi opiskellut syyskuussa.

Tämä lukkari on puolestaan mitä tapahtuu muistiinpanojen kirjoittelun jälkeen. Biologialle olen varannut kolme tuntia enemmän kuin fysiikalle ja kemialle, joista olen jo Mafynetin tehtävät aloittanut. Lisäksi "extra" biologiasta voin typistää, mikäli muita pakollisia menoja tulee keskelle lukupäiviä.
Iltaisin pyrin harjoittelemaan flashcardeilla ja tekemään Valmennuskeskuksen soveltavia tehtäviä, jos päivällä en ole ehtinyt. Flashcardien avulla saan kerrattua asioita pitkin kevättä, etteivät pikkutarkatkaan asiat ehdi unohtua ja soveltavat tehtävät auttavat pitämään mielessä vaikeampia tehtävätyyppejä.

Millainen lukurutiini muilla kanssalukijoilla on?:)

VIIKKO 6

Viikon 6 ja 5 välillä on ollut ihan hirveä kontrasti. Siinä missä viime viikolla olin hukassa opiskelujen suhteen, olen tämän viikon ollut aivan liekeissä. Oikea lukurytmi on vihdoin löytynyt ja ensimmäiset väsymisen merkit näkyivät vasta viimeisellä tunnilla perjantaina. Oikeasti, viimeiseisellä tunnilla! 

Lukupäiväni loppuu klo 16, joten olen ehtinyt näkemään kavereita ja kuntoilemaan ilman ylimääräistä stressiä. Koska lukusuunnitelmassa ei ole enää kirittävää, viikonlopulle ei jäänyt rästihommia. Oli ihanaa laittaa kirjat kiinni ja todeta, ettei viikonloppuna tarvitse lukea. Lauantaina olin töissä, mutta sunnuntai oli kokonaan vapaa. Pyhitettiin tuo päivä miehen kanssa toisillemme, kävimme syömässä ja katsoimme kotona leffaa kaikessa rauhassa. Tämmöisiä päiviä on niin harvassa, että niitä osaa arvotaa!

Viikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa tämä viikko levänneenä ja energisenä. Toivottavasti sullakin lähtee viikko hyvillä mielin käyntiin!:)

Eroon huonoista (opiskelu)tavoista

Vaihteleeko jaksamisesi vuoristoradan tavoin? Eikö lukeminen kiinnosta? Tuntuvatko jotkin tehtävät ylitsepääsemättömän vaikeilta? Onko itsetuntosi (välillä) pohjamudissa?

Tehottomia lukutapoja on välillä vaikea tunnistaa. Viime viikolla pohdin omia opiskelustrategioitani Mafynetin opo-materiaalien avulla ja koin monia oivalluksia. Samalla kokosin tähän myös muita kohtaamiani ongelmia. Muistutuksena, että jokainen meistä on erilainen oppija ja osalle saattavat toimia erilaiset opiskelutavat. Tarkoitukseni ei ole toimia opinto-ohjaajan, mutta näin olen katkaissut joitakin itselleni tehottomaksi havaittuja tapoja pois.

Aihe ei kiinnosta

On totta, ettei lääkiksessä välttämättä tarvita tietoa oligotrofisen järven eliölajeista, mutta entä jos pääsykokeeseen tulee kysymys siitä? Sillon päässäsi ei ole ajatus "Yh, tyhmä aihe" vaan "Hitsi, mitenhän se menikään". Jos et pidä opiskeltavaa asiaa tärkeänä, miten voit sen osata kokeessakaan? Suhtaudu jokaiseen kirjan tietoon innokkaasti, tällöin muistikin toimii vastaanottavammin.

Iik hankala tehtävä, en tee, en osaa

Tähän pätee lähes sama neuvo kuin ylempään. Jos alintajuisesti ajattelet kielteisesti, et todennäköisesti pysty oppimaan. Suhtaudu haastavalta tuntuvaan tehtävään näin: Mieti sitä tunnetta, kun samankaltainen tehtävä tulisi vastaan pääsykokeessa ja osaisit sen!
Et voi koskaan tietää millaisia tehtävätyyppejä pääsykokeessa on, mutta sinulla on vielä kaikki apukeinot käytettävissä. Materiaalien kaivelu, yritykset ja erehdykset sekä kaikki tehtäviin käytetty työ näkyy pääsykokeessa. Kun oppii kerran kunnolla, ei asiaa tarvitse opetella uudestaan joka kerta. Ikäväkään asia ei tunnu niin ikävältä, kun tahtoo oppia sen!

Katsot malliratkaisua, mutta et silti osaa/ymmärrä tehtävää.

Ensinnäkin: Älä katso malliratkaisua ennen kuin olet selannut oppikirjojen teoriat tai etsinyt omia virheitäsi ensin. Mekaaninen laskujen ulkoaopettelu on passiivista oppimista, jota et voi kovin hyvin hyödyntää pääsykokeessa. Se saattaa toimia joissain tilanteissa, mutta on varsin pintapuolista oppimista. Aktiivisessa oppimisessa käytät aikaa asioiden ymmärtämiseen ja hahmottamiseen, jolloin pystyy ratkaisemaan eri tehtävätyyppejä monipuolisemmin.
Aktiivinen oppiminen näkyy myös malliratkaisuun kurkatessa: jos vain kurkistat, miten tehtävä pitäisi tehdä, et saa paljoa irti. Kokeile selittää itsellesi/kaverille miksi tehtävä on ratkaistu malliratkaisussa. Parhaimmillaan hoksaat tehtävän ytimen. Oppiminen on hitaampaa, mutta näin opit ymmärtämään teoriat. Tätäkään ei ole pakko aloittaa niistä vaikeista tehtävistä, vaan voit kokeilla selittää jonkin helpomman tehtävän.

Liian korkea vaatimustaso

Aika tiimalasissa hupenee jatkuvasti ja työmäärä on silti suuri. Jos asettaa itselleen kovat tavoitteet heti alkuun, ei välttämättä pysty huomioimaan omia rajojaan. Aikaa saattaa mennä enemmän kuin oli suunnitellut tai työmäärä tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Alkuviikosta jaksat lukea pitkiä päiviä, mutta loppuviikosta väsähdät. Pitkällä tähtäimellä väsyt vielä enemmän ja suunnitelmassa pysyminen ei enää onnistu. Se saattaa johtaa toistuviin pettymyksiin, riittämättömyyden tunteeseen ja sitä kautta itsetunnon laskemiseen. Tämä jos mikä saattaa vähentää motivaatiota pohjamutiin.
Siksi olisi hyvä malttaa aloittaa rauhallisemmin ja lisätä sitten työmäärää oman jaksamisen puitteissa. Useampaan kertaan hakeneellakin menee aluksi aikaa asioiden mieleenpalautteluun ennen kunnon rutiinin löytymistä. Kaikille ei sovi 8h päivät, toiset oppivat paremmin 4h päivinä. Tehokkaat lukutunnit ovat niitä ratkaisevimpia, et saa mitään irti tehottomista "hukkaan heitetyistä" tunneista.

Pitkä päivä takana, mutta tuntuu ettet muista oppimaasi
Tähän ongelmaan sain ratkaisun suoraan Mafysta. Olin aiemmin kahminut kaikkia kolmea ainetta saman päivän aikana, vaikka aivoni vasta palauttelevat mieleen kemian ja fysiikan teorioita. Tällä viikolla olen keskittynyt aina kahteen aineeseen/päivä. Teen yhä saman määrän tunteja/aine/viikko, mutta aivoilla on enemmän aikaa keskittyä oppimiseen. Jos siis tuntuu, että yhdelle päivälle on liikaa asiaa, kokeile kesittyä muutamaan aiheeseen.

Taukosi venyvät ja sinun on vaikea pysyä aikataulussa

Opiskelin ennen useamman tunnin putkeen ja pidin fiilistaukoja. Alkuun tauot kestivät minuutteja, mutta lopulta saattoivat venyä jopa tunneiksi. Ajankulku meni jotenkin näin: 

Klo 13:02 Okei, pidän tauon ja jatkan 13:15

Klo 13:16 Oho, no jatkan vaikka puolelta

Klo 13:34 Oho, ehkä sittenkin 13:45

Alkuperäinen vartin tauko muuttui 45 minuutin tauoksi. Taukojen pidentyminen johtaa usein siihen, että lukemisen vauhtiin on vaikeampi päästä takaisin. Lisäksi takaraivossa on pettymyksen tunne, kun suunniteltu ei toteutunutkaan. Aikataulun avulla olet päättänyt milloin olet tauolla ja milloin luet. Tällainen opiskelun rytmittäminen auttaa keskittymään ja pitämään vireyttä yllä jopa pidempiä päiviä.

Virtuaali high five, jos jaksoit lukea edes osan! "Huonoja" tapoja olisi vielä lisää, mutta tähän kirjoitin sellaiset, jotka omalla kohdalla ovat vaikuttaneet eniten. Tunnistiko joku muu itsestään näitä samoja juttuja? Mitä tapoja jäi sanomatta, näitä olisi nimittäin kiva kuulla lisää:)

VIIKKO 5

Tällä viikolla fiilikset ovat vaihdelleet kuin yö ja päivä! Alkuviikosta tein tosi onnistuneita lukupäiviä ja pääsin vihdoin salille. Loppuviikosta fiilis muuttui, luku ei maitannut ja salilla jouduin jättämään treenin kesken.

Perjantaina olin jo valmiiksi aivan tööt, joten Mafynetin ensimmäinen simuloitu valintakoe ei mennyt nappiin.. Tein koetta n. kolme tuntia ja totesin olevani ihan liian väsynyt koko touhuun. Näitä epäonnistuneita fiiliksiä menin pohtimaan kahvilaan ja tällainen pohdiskelu oli todella tarpeen. Selasin Mafynetin opo-materiaaleja vähän tarkemmin ja löysin syy-seuraussuhteita mielialavaihteluille. Ilmeni, että omissa lukutottumuksissa on aika isojakin puutteita. Onnekseni vielä ehdin korjata huonoja rutiineja. Jospa samalla tämä pääsykoestressi laskisi taas normaalille tasolle.

P.S. Näyttääkö muiden Mafynetin tavoitekäyrät noin alakanttiin vai onko meikäläisellä syytä stressaantua?