Viime pääsykoe ja sen kompastuskivet

Lukemiseni viime keväänä oli ehkä surkein kaikista kolmesta hakukerrasta. Sisäänpääsyni jäi kauas, sain 42,169 skaalattua pistettä (alin hyväksytty Oulun hampaalle oli 48,798). Mitään kokeessa tehtyä virhettä en voi laittaa stressin piikkiin, koska olen luonteeltani sellainen lehmänhermo, ettei itse pääsykoetilanne suoritukseen vaikuta. Saan siis syyttää aivoja osamaattomuudesta.

Biologia

Jaoin viime keväänä veljeni kanssa lukion kirjat ja hänellä oli kaikki biologian kirjat. Olisin aivan varmasti saanut niitä lainata, mutta jotenkin isosiskomaisesti kuvittelin veljeni tarvitsevan niitä enemmän. Luin huonolla keskittymisellä ABI biologia kirjan, mutta tein IFA:sta kattavat muistiinpanot.

Kokeessa tajusin kuinka huonolla tolalla biologian osaaminen oli. En osannut vastata juuri yhteenkään biologian monivalintaan -nyt olisin osannut lähes kaikki. Muista biologian tehtävistä sain yleensä noin puolet pisteistä eli olin osannut vastata, mutten tarpeeksi tarkasti.

Tänä vuonna biologiassa petrattavaa on selkeästi eniten ja se on näkynyt lukusuunnitelmassakin. Teen mahdollisimman paljon harjoitustehtäviä ja monivalintoja, koska pelkkä musitiinpanojen kirjoittelu ei näköjään kanna pitkälle. Myös rakenteiden opetteluun paneudun enemmän.

Fysiikka

Yliopsitossa olin saanut vahvan mekaniikan ja sähkömagnetismin osaamisen, mutta perustehtävien teko oli unohtunut tyystin. 

Monivalintoihin käytin paljon aikaa, virheitä sattui vähemmän ja siitä saan kiittää yliopsitosta tullutta vahvaa matemaattista ymmärtämistä. Sen sijaan laskuissa töppäilin. Vastaamatta jäi perus aaltoliikkeen tehtävä ja säteilykurssin kaavojen pyörittelytehtävä. Lisäksi tein huolimattomuusvirheitä, mm. milli oli muuttunut kiloksi ilman syytä. Minä kun luulin, ettei niitä huolimattomuusvirheitä voi tapahtua meikäläiselle!

Tänä vuonna teen mahdollisimman monipuolisesti erityyppisiä tehtäviä, en vain niitä haastavimpia. Ujutan flashcardeihin mahdollisimman paljon väittämiä, jotta valintakokeessa mahdollisiin monivalintoihin ei kulu liikaa miettimisaikaa.

Kemia

Pyrin viime keväänä lukemaan kaikki Moolit ja tekemään niiden tehtävät. Aika hyvin onnistuinkin, mutta tehtävien teko meni siihen, että googletin ratkaisuja ja oppiminen jäi. NÄINHÄN EI SIIS MISSÄÄN NIMESSÄ KANNATA TEHDÄ - ainakaan, jos ei aio palata tehtävään. Yliopston kemian kurssit olivat onneksi tuoneet paljon apua vaikeampiin tehtäviin.

Kemian tehtävät olivat vuoden 2016 kokeessa varsin yksinkertaiset ja sain tosi hyvin niistä pisteitä. Muutama pikkuseikka orgaanisen kemian suhteen pitää vielä iskostaa selkäytimeen, mutta muuten olen varsin tyytyväinen.

Tänä vuonna panostan edelleen kemiaan täysillä. Samoja teemoja, mm. orgaanista kemiaa ja reaktiomekanismeja, kertaan edelleen tarkemmin.

Sekä kemiassa ja fysiikassa yhteiseksi panostuksen aiheeksi nousee merkitsevät numerot. Olin valintakoeaamuna puolipaniikissa muistellut merkitsevien numeroiden pyöristyssäännöt, mutta kokeessa tuli virheitä. Monesta tehtävästä lähti pari pistettä väärästä vastaustarkkuudesta.

Huhhuh kokeeseen palaaminen oli kyllä hyvä palautus takaisin maanpinnalle. Eipä tule enää sellaista "no kyllähän mä nyt tommoset osaan" tai "opiskelen tämän myöhemmin huolella" ajatuksia, vaan lasken pyllyn nöyrästi penkkiin ja nenän kirjaan. Vielä on matkaa jäljellä, enkä malta odottaa kevättä ja Mafynetin tehtävien tekoa!