Miksi luen jo nyt?

Aikaisempina vuosina olen aloittanut lukemisen pääsykokeisiin aikaisintaan marraskuussa ja silloinkin kevyesti kertaillen. Nyt lukusuunnitelma on jo täydessä vauhdissa, vaikka mennään vasta syyskuun puolikasta. Miksi aloitan jo nyt, vaikka asiat ovatkin melko hyvin hallussa?

Olen aina onnistunut täyttämään kalenterini viimeistä tuntia myöten. Tahdon käydä töissä, viettää aikaa mökillä ja kullan kainalossa. Tuossa listassa vain ne tärkeimmät. Lisäksi löytyy erilaisia harrastuksia, kuten urheilu ja valokuvat. Jos olisin joku superihminen (tai saisin vuorokauteen lisää tunteja), varmasti ehtisin tehdä kaikki asiat täysillä ja lukea vielä pääsykokeisiin. Valitettavasti oma jaksamiseni on kuitenkin rajallista, enkä millään tahtoisi tehdä mitään "sinne päin".

Ratkaisuksi tähän en keksi muuta kuin malttaa aloittaa mahdollisimman aikaisin luku-urakan. Päiville ei kerry isoa tehtäväläjää ja lukuhetkiin jaksaa panostaa. Koen olevani paljon aikaasaavampi, kun päivässä lukee pääsykokeisiin, tekee yliopiston laskuharjoituksia ja käy illalla lenkillä. On myös mukava tietää, että kalenterissa on sitä tyhjää tilaa spontaaneille kaveritapaamisille ja tapahtumille.

Lukuhetkistä on tullut myös rennompia. Suunnitelmani on suht. tarkka, joten lepsuilemaan en kykene, muttei myöskään ole maailmanloppu opiskella vasta seuraavana päivänä. Tykkään edetä rauhassa, piirtää havainnollistavia kuvia ja käyttää useampaa tietolähdettä. Kaikki nämä vievät oman aikansa, enkä saisi millään niitä mahtumaan, jos päivän luettavat alueet eivät olisi pieniä.

Lisäksi lukusuunnitelmani huomioi hitaan etenemistahdin. Kertaamista on paljon enemmän aikaisempiin vuosiin verrattuna. Alan varmaan tekemään flashcardeja jo tähän mennessä opituista asioista tässä lähiviikkoina, joten kertaaminen kulkee käsi kädessä heti alusta pitäen. En tiedä vielä, kuinka tämä "hiljaa hyvä tulee"-metodi toimii, mutta ainakin tällä hetkellä tästä on hyvä tunne takaraivossa.